Rakennuksen tiiveys on keskeinen osa rakennusfysiikkaa ja energiatehokkuutta, mutta sen merkitys ja mittaaminen eroavat huomattavasti uudis- ja korjausrakentamisessa. Tässä pohdiskelen näiden kahden rakentamistavan eroja tiiveyden mittaamisen näkökulmasta sekä sitä, millä spekseillä 2- ja 10-vuotis takuu korjauksia tehdään.
Rakenteen tiiveyden mittaaminen – uudisrakentaminen vs. korjausrakentaminen
Uudisrakentamisessa tiiveyden mittaus on vakiintunut osa laadunvarmistusta. Ilmanvuotoluku (n₅₀) mitataan painekokeella, ja se vaikuttaa rakennuksen energiatehokkuuslaskelmiin. Uudisrakennuksen tiiveys voidaan suunnitella ja toteuttaa yhtenäisenä kokonaisuutena, mikä antaa mahdollisuuden optimoida rakenteet jo suunnitteluvaiheessa.
Korjausrakentamisessa tilanne on monimutkaisempi. Usein lähtökohtana on vanha, joissain kohdin vuotava rakennus, jossa rakenteiden ilmanpitävyys voi olla epätasainen. Tiiveysmittausten tulkinta on haasteellista, koska parannustoimenpiteet tehdään useimmiten osittain – ei kokonaisvaltaisesti kuten uudisrakennuksessa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että korjausrakentamisessa on arvioitava, mitä mitataan ja miksi. Erityisesti on tärkeää pohtia, kulkeutuuko ilmavirtojen mukana haitallisia yhdisteitä, kuten PAH-yhdisteitä, mikrobeja tai radonia sisäilmaan. Näiden tekijöiden vaikutus sisäilman laatuun voi olla merkittävä, ja siksi tiiveyden mittaamisen tuloksia tulee tarkastella laajemmin kuin pelkän ilmanvuotoluvun kautta. Pelkkä ilmanvuotoluvun mittaaminen ei välttämättä anna kokonaiskuvaa, vaan mittaustuloksia on analysoitava suhteessa alkuperäisiin rakenteisiin ja tehtyihin toimenpiteisiin. On myös tärkeää tiedostaa ongelma, koska se vaikuttaa suoraan tiivistysmateriaalien valintaan. Vääränlaisen materiaalin käyttö voi johtaa siihen, että epäpuhtaudet jäävät rakenteisiin loukkuun tai kulkeutuvat hallitsemattomasti sisäilmaan.
Korjausrakentamisessa käytettävä ilmanvuotoluku on tyypillisesti korkeampi kuin uudisrakentamisessa, sillä vanhojen rakenteiden ehdoilla työskentely rajoittaa tiiviyden parantamista. Tavoiteluku voi vaihdella rakennustyypistä ja kohteesta riippuen, mutta yleensä ilmanvuotoluvun (n₅₀) tavoitetaso on 1.0–3.0 1/h verrattuna uudisrakentamisen ≤0.6 1/h passiivirakennuksille. Korjausrakentamisessa hyväksyttävä tiiveystaso määritellään tapauskohtaisesti huomioiden rakenteiden kunto ja korjaustoimenpiteiden laajuus.
Korjausrakentamisen tiiveysmittaus ja merkkiainekoe
Tiiveyden mittaamisessa korjausrakentamisen yhteydessä voidaan hyödyntää myös merkkiainekoetta, jossa käytetään typpi-vety-seosta (95 % typpeä, 5 % vetyä) vuotojen paikallistamiseen. Tämä moderni menetelmä on korvannut aiemmat värilliset tai hajustetut kaasut tarjoten tarkemman ja turvallisemman tavan ilmavuotojen paikantamiseen. Tämä menetelmä mahdollistaa tarkemman analyysin ilmanvuodoista ja siitä, kuinka epäpuhtaudet pääsevät kulkeutumaan sisäilmaan. Merkkiainekokeen avulla voidaan tunnistaa rakenteiden kriittiset kohdat ja kohdistaa tiivistystoimenpiteet tehokkaammin. Ilmavuotoja voi esiintyä myös rakennuksen sisällä, jolloin esimerkiksi tupakansavu, ruoanlaitosta syntyvät hajut tai eläinten hajut voivat siirtyä viereisiin tiloihin hallitsemattomasti. Tämä voi vaikuttaa sisäilman laatuun ja asumismukavuuteen, minkä vuoksi merkkiainekokeen tulosten perusteella voidaan suunnitella tarkempia tiivistystoimenpiteitä myös rakennuksen sisällä. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun rakenteiden vuotojen kautta voi kulkeutua sisäilmaan terveydelle haitallisia yhdisteitä.
Millä spekseillä tehdään 2- ja 10-vuotistakuu korjauksia?
Rakentamisen takuukorjaukset jakautuvat kahteen päävaiheeseen:
2-vuotistarkastus – tässä vaiheessa tarkastellaan rakennuksen käyttöönottovaiheen aikana ilmenneitä ongelmia. Korjaustoimenpiteet kohdistuvat tyypillisesti pintamateriaaleihin, rakenteellisiin liikuntoihin ja sisäilmaolosuhteisiin liittyviin tekijöihin. Tiiveyden osalta voidaan havaita esimerkiksi ikkunoiden ja ovien tiivistämisen tarpeita tai ilmanvaihdon säätöihin liittyviä haasteita.
10-vuotistakuu – pidempiaikaisessa tarkastelussa esiin voivat nousta rakenteelliset ongelmat, kuten kosteudenhallinnan tai rakenteiden liitosten epäjatkuvuudet. Tiiveyden mittaaminen tässä vaiheessa voi paljastaa rakenteiden vähitellen heikentyvän kunnon, esimerkiksi kutistumisesta johtuvat halkeamat, läpivientien tiivistyksen pettämisen tai muut pitkän aikavälin ongelmat.
Korjaustoimenpiteiden osalta on oleellista määritellä, missä vaiheessa ongelma on rakenteellinen ja missä kohtaa kyse on käytön tai huollon puutteista. Takuuajan korjausten speksit perustuvat pitkälti alkuperäisiin suunnitteluarvoihin ja siihen, millaiset odotukset rakenteelle on asetettu käyttöiän näkökulmasta.
Tiiveystasojen määrittely ja niiden merkitys
Kun puhutaan tiiveystasoista, ne jaetaan yleisesti kolmeen kategoriaan:
- Tiiveystaso 1: Erittäin tiivis rakenne, jossa ilmanvuodot on minimoitu ja kaikki kriittiset kohdat on tiivistetty huolellisesti. Tämä taso edellyttää tarkkaa suunnittelua ja toteutusta sekä säännöllistä laadunvalvontaa. Käytetään erityisesti kohteissa, joissa ilmanvaihdon hallinta on kriittistä, kuten passiivitaloissa tai erityisen herkissä sisäilmaolosuhteissa.
- Tiiveystaso 2: Hyvä tiiviyden taso, jossa päävuotokohdat on tiivistetty, mutta joitakin hallittuja ilmavuotoja voi esiintyä. Tämä taso täyttää yleiset uudisrakentamisen vaatimukset ja varmistaa energiatehokkuuden sekä ilmanvaihdon toimivuuden.
- Tiiveystaso 3: Perustason tiiveys, jossa rakennusvuodot ovat hallittuja, mutta joidenkin rakenteiden luonnolliset vuodot sallitaan. Tämä taso voi soveltua erityisesti Museoviraston valvomille kohteille, joissa rakenteiden alkuperäisyys ja historiallinen arvokkuus tulee säilyttää mahdollisimman hyvin. Soveltuu usein vanhojen rakennusten korjausrakentamiseen, joissa täydellinen tiiveys ei ole mahdollinen tai tarkoituksenmukainen.
Tiiveystason määrittely vaikuttaa suoraan käytettäviin materiaaleihin ja korjausmenetelmiin. RT-ohjekortin 14-11197 ’Rakennusten ilmatiiveyden tarkastelu merkkiainekokein’ mukaisesti tiiveystasot määritellään seuraavasti:
- Tiiveystaso 1: Täysin tiivis, vuotoja ei sallita alipaineistettuna -10 Pa.
- Tiiveystaso 2: Merkittävä tiiveyden parantaminen, sallitaan vähäisiä vuotoja alipaineistettuna -10 Pa.
- Tiiveystaso 3: Tiiveyden parantaminen, ei saa olla merkittäviä vuotoja alipaineistettuna -10 Pa ja enintään vähäisiä vuotoja käyttötilanteessa, ilmanvaihto tasapainotettuna alle -5 Pa.
Merkkiainekoe tarjoaa tarkemman menetelmän ilmavuotojen paikantamiseen ja kriteerien määrittämiseen, erityisesti tiiveystaso 1:ssä, jossa vaatimukset ovat tiukimmat.. Erityisesti tiiveystaso 1 vaatii tarkempia mittauksia ja tiukempia kriteerejä, mikä tekee merkkiainekokeesta hyödyllisen työkalun tarkkuuden varmistamiseksi.
Käytännön haaste työmaalta: milloin tiivistys on onnistunut?
Työmaalla nousi esille mielenkiintoinen kysymys: mitä jos itse tiivistetty alue ei vuoda, mutta metrin päässä esimerkiksi ikkuna-seinän välinen liitos vuotaa? Onko tiivistys tällöin epäonnistunut?
Tämä on kriittinen näkökulma korjausrakentamisessa. Tiivistyksen onnistumista ei voida arvioida pelkästään yksittäisen alueen osalta, vaan koko rakenteen toimivuuden kannalta. Yksittäinen tiivistyskohta voi sinällään toimia, mutta jos ilmavuoto siirtyy toiseen heikompaan kohtaan, ongelma ei ole ratkaistu – se on vain siirtynyt. Tämä korostaa kokonaisvaltaisen suunnittelun merkitystä sekä sitä, että tiivistystoimenpiteitä tehdessä on otettava huomioon koko rakennejärjestelmä eikä vain yksittäisiä kohtia.
Pohdintaa ja kysymyksiä alalle
Rakennusalan haasteena on usein se, että uudisrakentamisessa on tietyt, selkeät laatukriteerit ja mittausmenetelmät, mutta korjausrakentamisessa joudutaan työskentelemään olemassa olevien rakenteiden ehdoilla ja arvioimaan toimenpiteiden vaikuttavuutta tapauskohtaisesti. Miten voisimme kehittää parempia käytäntöjä korjausrakentamisen tiiveyden mittaamiseen? Menetelmä tähän on merkkiainekoe, jonka avulla määritellään, onko tiiveystaso 1, 2 vai 3. Mielestäni merkkiainekoe on tarkempi menetelmä, ja sen kriteerit ovat tiukemmat erityisesti, jos puhutaan tasosta 1. Toisaalta, koska merkkiainekoe on tarkempi, se on myös kohdistetumpi ja antaa yksityiskohtaisempaa tietoa paikallisista vuotokohdista. Millaisia kriteereitä 10-vuotistakuukorjauksille tulisi asettaa, jotta ne todella tukevat rakenteiden pitkäikäisyyttä eikä vain täytä minimivaatimuksia?
Keskustelu aiheesta on avoinna – mitä ajatuksia tämä herättää sinussa? Jaa kokemuksesi ja näkemyksesi kommenteissa!
#Rakentaminen #Tiiveysmittaus #Korjausrakentaminen #Uudisrakentaminen #Takuukorjaukset
